HeidiDance

23.1.2012 klo 16:50

KIISKIN LÄMPPÄRITANSSI! 

 

Heidi Alasuvanto-Kaufman

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


28.12.2011 klo 11:50

UUDEN VUODEN UUDET TUULET

Tänäkin vuonna moni maailmankansalainen tekee uudenvuodenlupauksen vähentää herkuttelua, jotta muutamasta tai useammastakin ylimääräisestä kilosta kehon lämpöeristeestä päästäisiin eroon. Kovin moni myös epäonnistuu yrityksessään palaten nopeasti vanhoihin ruokailutottumuksiin parin viikon salilla rehkimisen jälkeen. Seuraava sporttikuuri saa sitten vuoronsa juuri ennen kesähelteitä, kun pitäisi näyttää hyvältä bikineissä tai edes uima-asussa.

Olen aina ollut heikkona ihan kaikenlaisiin herkkuihin. Aluksi en pitänyt amerikkalaisen Herseys-suklaatuottajan suklaista; ne jopa haisivat omituiselta ja kaikkea muuta kuin houkuttelevalta. Muutaman vuoden aikana olen kuitenkin huomannut makuaistini muuttuneen, ja kyseiset herkut maistuvat nyt aivan kuten Fazerin sininenkin.

Jossain vaiheessa kokeilin herkuttelulakkoa onnistuen siinä loistokkaasti. Parin viikon sokeriton kausi vaikutti sekin makuaistiin. Kun vihdoin sallin itselleni perinteisen suklaakakkupalasen, ei se maistunutkaan niin hyvälle kuin muistin sen maistuneen. Kokemus oli tavallaan harmillinen, sillä olin todistanut itselleni, ettei herkuttelua välttämättä tarvitse ollenkaan.

Terveellisellä ruokavaliolla ja tasapainoisella liikuntaohjelmalla elämänlaatu paranee, eikä sen tarvitse olla välttämättä tylsää. On vain löydettävä uusia tapoja korvata nuo makean elämän ilot. Epäterveellisyys on kai markkinoitu seksikkäämmin kuin terveitä elämäntapoja edistävät keinot. Kunnollisen kuluttajan tulee olla impulsiivinen, mutta parempaa elämänlaatua havittelevalle sellainen ei sovi.

Hiljaa hyvää tulee -periaate toimii myös laihduttajille ja muille uudenvuoden terveyslupauksien tekijöille. Nopeita tuloksia lupaavat laihdutusmainokset kannattaa jättää huomioimatta, ja sen sijaan suosittelen tekemään pieniä arkipäivän valintoja, joista loppujen lopuksi muodostuu isompi ja kestävämpi kokonaisuus.

Heidi Alasuvanto-Kaufman

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

14.11.2011 klo 17:10

MASSAT VAIKUTTAVAT

Pari viikkoa sitten naapuritalossa asuva nuori muusikkomies kertoi minulle metrossa, kuinka heidän talostaan suurin osa Wall Streetillä mieltä osoittaneista nuorista oli pidätetty. Kutsun muusikkomiestä jatkossa osuvasti nimellä Bill. Poliisi oli suihkuttanut Billin tovereita pippurikaasulla ja lyönyt muutamia jonkinlaisilla rautapampuilla. Kun kysyin, miksi poliisit olivat ottaneet kovat otteet mielenosoittajia kohtaan, kertoi Bill nuorten yrittäneen kiivetä Wall Streetille pystytettyjen aitojen yli. Aidat oli rakennettu turvaamaan Wall Streetillä työskenteleviä.

Protesti Wall Streetillä sosiaalista ja ekonomista eriarvoisuutta vastaan alkoi syyskuussa. Tällä hetkellä protesti on levinnyt yli 900 kaupunkiin ympäri maailmaa. Protestin yhdeksi sloganiksi on muodostunut ”me olemme 99 %”. Uskoisin näiden 99 prosentin kykenevän muuttamaan maailmaa paremmaksi pienemmälläkin vaivalla. Jos kyseinen joukko alkaisi esimerkiksi käyttää kimppakyytejä sekä nauttisi paikallisesti tuotettua ravintoa, olisivat suuret korporaatiot jo hädissään. Näkisin tämän vielä radikaalimpana tapana vaikuttaa kuin protestoimisen. Kuluttamistapojen muuttaminen olisi suora isku ahneiden yritysten akilleenkantapäähän.

Yhdysvalloissa yhteiskuntarakenteet eivät selvästikään suosi tasavertaisen hyvinvoinnin takaamista. Suomalaisena kiinnitän huomiota erityisesti maksulliseen terveydenhuoltoon sekä yliopisto-opintojen kalleuteen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi esimerkiksi Facebookissa tuntuu viime aikoina nousseen trendiksi kapitalismin haukkuminen. Myös Billin mielestä kapitalismi on kaiken pahan alku. Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että vallitsevassa yhteiskuntarakenteessa ei ole läheskään niin paljon vikaa kuin sillä pelaavissa ihmisissä. Muistutukseksi siis kaikille, että Wall Streetin mielenosoitukset ovat ahneutta ja epäarvoisuutta vastaan. Ei kapitalismia.

 Heidi Alasuvanto-Kaufman

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

20.10.2011 klo 12:20

KIUSAUS

Jokainen on kuullut kauhutarinoita oppilaitaan nöyryyttävistä opettajista. Vähemmän onnekkailla on heistä ensikäden kokemusta. Pahimmillaan kouluissa on sekä sadistisia oppilaita että opettajia.

Tämä voisi olla yksi selitys siihen, miksi koulukiusaamisen puhutaan olevan hankalasti kitkettävissä. 

Itsellänikin on selkeästi muistissa, kuinka ala-asteen opettajani töni minua selästä kohti portaita, kun väitin hänen varastaneen minulle nauhoitetun kasetin. Syytökseni oli ilmeisesti väärä, koska kyse oli ollut takavarikoinnista. Sillä, kumpi osapuolista oli tilanteessa oikeassa, ei ole merkitystä. Tärkeäksi koen tapahtuneesta sen, että tietoisuuteni avautui auktoriteetin mahdolliselle pahuudelle. 

Myöhemmin kohdatessani narsistisen harrastustoiminnanohjaajan olinkin jo tarpeeksi vahva vastustamaan pahimmat iskut. Ehkä näistä kokemuksista on ollut myöhemmin hyötyä asuessani USA:ssa, missä perusselviytyminen perustuu kilpailulle ja missä myös toista kanssakilpailijaa alistavat keinot ovat kovassa käytössä. 

Viime aikoina etenkin USA:ssa keskustelua ovat herättäneet lukuisat itsemurhan tehneet teinit, jotka näkivät epätoivoisen teon ainoana keinona päästä eroon kiusaamisesta. Vaikka henkilökohtaisesti koen länsimaiden olevan yhteiskuntarakenteiltaan kaikkein avoimimpia ja yksilön vapautta vaalivimpia, silti erilaisuuden yleisen hyväksymisen eteen on vielä tehtävä paljon työtä. 

Johtuuko kiusaaminen kilpailuun keskittyvistä yhteiskuntarakenteista, sitä en tiedä, mutta logiikkani mukaan yhteisen hyvän luomiseen kohdistuvalla työllä sekä taiteiden tukemisella saataisiin maailma kehittymään intellektuellimpaan suuntaan. Eikö leipää ja sirkushuveja -mentaliteetti olisi jo aika jättää historiaan ja keskittyä humaanisempiin arvoihin, kuten yksilöiden henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takaamiseen. 

Heidi Alasuvanto-Kaufman

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

17.9.2011 klo 20:25

HAAVEILUSTA TEKOIHIN

Vuosi sitten tein mielipidekyselyä New Yorkin kaduilla tanssin opiskelusta internetin välityksellä. Satunnaisten ohikulkijoiden ahdisteleminen kysymyksillä soittautui mielenkiintoiseksi puuhaksi. ”Mitä mieltä olet verkko-opiskelusta? Opiskelisitko tanssia videolta? Oletko opiskellut mitään verkossa?” Kaduntallaajat olivat kohtuullisen avoimia konseptille, ja muutama lupautui testaamaan nettitanssikouluni palveluita jos ja kun niitä olisi tarjolla. 

Vaihtoon lähdettyäni verkko-opinnoista on tullut merkittävä osa kokonaisopintojani. Olen myös vakuuttunut siitä, että internetin avulla voidaan kehittää opiskelemista enemmän yksilön tarpeita palvelevaksi. Suurin osa opiskelumateriaalista kun voitaisiin opiskella kotoakin tai jopa työpaikalta käsin, näin myös tanssin alalla. Nykyisellä menetelmällä haaskataan opettajien ja oppilaiden kallisarvoista aikaa, ja monet oppitunnit eivät ole enää ajankohtaisia. Esimerkiksi ATK-tunnit, joilla opetetaan PC:n käyttöä, ovat MAC-aikakaudella melko tarpeettomia.

Mutta kehityksen tiellä on aina lyhytnäköisiä henkilöitä, joita vaivaa pelko oman ammattitaidon tarpeettomuudesta. Tästä syystä kai Upper East Sidella sijaitsevan tanssikoulun rehtorikin väitti minulle, ettei tanssia voi opiskella netin välityksellä. Vaikka kaikki opiskelumateriaali olisi saatavilla nettikoulussa, ei tämä tarkoittaisi opettajien ammattikunnan katoamista, vaan päinvastoin heidän työnkuvansa muuttuisi monimuotoisemmaksi. Verkkokurssien myötä opettajien tiedon toisto vähentyisi ja aikaa jäisi uusien työskentelytapojen kehittämiseen sekä tietämyksen syventämiseen. Nettitunneilla opiskelijatkin saisivat enemmän kontaktia opettajiin, koska sähköpostilla voi esittää kysymyksiä, kun niitä tietoisuuteen putkahtaa. Koulurakennuksissa tapahtuva opiskelu voisi olla enemmän käytännön työskentelyyn liittyvää niin sanottua hands on -toimintaa.

Toki internetin käyttöön liittyy yhä ongelmia, kuten sensurointi, anonyymien kirjoittajien ylilyövät solvaukset sekä kehnot yhteydet. Ongelmiin on usein olemassa yksinkertaisia ratkaisuja, mutta niiden perään ei ole tarpeeksi aktiivisia ratkaisijoita. Unelmointi saumattoman nopeasta internetyhteydestä verkkotanssikoulun kehittäjällä siis jatkuu.

Heidi Alasuvanto-Kaufman