Postin tuo, postin tuo...

...Postin tuo Pate jokaisen luo.

On uskomatonta, kuinka lastenlaulut ja -rallatukset jäävät usein kymmeniksi vuosiksi aivojen suunnattoman muistikapasiteetin syövereihin ja palaavat soimaan korvissa mitä ihmeellisimpinä hetkinä. Musiikkimoguleiden tulisi ottaa lastenlaulujen tekijöistä mallia tehdessään isoja rahoja massamusiikillaan. Isot rahat voisivat olla entistä isompia (tässä nerokas idea nostaa euro takaisin valovoimaiseksi valuutaksi) – vai voiko joku väittää, ettei osaa Pikku Kakkosen postiosoitetta?

Samalla tavalla kuin Pikku Kakkosen osoiterallatus on jäänyt mieleen, moni lapsuuden tv-sarja ihmetyttää tänäkin päivänä. Miksi Postimies Pate tuli televisiosta aina lauantaisin tai sunnuntaisin? Eihän silloin tule postia!

Nostalgisuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei yksikään nykyisistä lastenohjelmista voita oman, kivikautisen aikani tarjontaa (tuo aika, jolloin televisioiden sisällä oli putki, ja kynä ja kasetti olivat lyömätön parivaljakko). Pyöreät pastellinväriset, hippomaiset otukset tiuhteine ja viuhteineen, pienet siniset sienissä eläjät, unohtamatta tietystikään koko eläinkunnan kirjoa, joka kettujen johdolla etsi uutta, parempaa maailmaa itselleen.

Vaikken ole asiantuntija, tuntuvat nykyiset lastenohjelmat aliarvioivan katsojansa. Koko maailma tuntuu aliarvioivan lapsia. Aikuisenakin pitäisi välillä päästä takaisin lapsenmaailmaan.  Ehkä olisi aika unohtaa oopperajuhlat ja käväistä vauvoille tarkoitetussa teatterissa – erilaisen kulttuurispektaakkelin nimissä.

Tämän suuren suunnitelman nimissä toimii myös toimittajamme Markku Silvennoinen. Lähiaikoina KesäKiiskissä selviää, voiko korkeakulttuurista nauttia lapsenomaisesti, eli ilman valuuttaa.

~Jatta, päätoimittaja

Kukkaissatoa

Suomen kieli on mahdollisesti yksi vaikeimpia kieliä opetella ja ymmärtää. Sen kieliopin poikkeuksen poikkeukset ja epätavanomaiset taivutusmuodot eivät mene kaaliin edes kieltä natiivina puhuville. Suomen kielen epäselkeys näkyy myös kielen ammattilaisten työssä. Tämä kielimoka löytyi Jyväskylän yliopiston sivuille kerätyistä journalistisista lapsuksista (Kielikukkasia osa 4):

Tytöt toimitettiin ambulanssilla Seinäjoen keskussairaalaan. Molempien alaraajat loukkaantuivat pahasti, mutta olivat tajuissaan.
Aamulehti 27.5.2010

Raajojen tajuissaan olemisen riemuista huolimatta Kiiski ei usko, että kieliopilliset virheet ovat ainoita suomen kielen kukkasia. Vierasperäiset sanat ovat lisääntyneet silmittömästi, ja niin sanottu finglish kukoistaa kauniimpana kuin koskaan. Torniolainen ex-elokuvateatteri-ravintola taipuu niin Juhani Kentän Kesäkiiski-pohdinnoissa kuin muidenkin paikallisten suussa Cult Cinema & Cafesta tuttavallisesti Cultiksi. Musiikkimaailma puolestaan tuo mukanaan esimerkiksi punkin, räpin ja päätoimittajan ehdottoman suosikin: alternativen. Halutaan ääntää asiat suomalaisittain, mutta samalla kuitenkin pitää englannin kielestä tuleva kirjoitusasu. Alternativehan voisi olla ihan simppelisti vaihtoehtoinen.

Ehkä vierasperäisyys on osa globaalia ajattelua ja olemista? Maailmankansalainen ja maailmankansalaisen sanat. ”Think globally, act locally” pitää kielellisestikin paikkansa :P

Ulkomaalaisten tulokkaiden lisäksi sanat muuttuvat. Mikään ei ole ikuista. Vaan jos on yhtä viherpeukalo kuin allekirjoittanut, eli tappaa jopa kaktukset, niin tässäpä olisi helposti kasvatettavia kielen kukkasia koko kesäksi ;) Tiedätkö mitä seuraavat kolme eläintä ovat nykyisin?

Jalopeura

Kamelikurki

Maamyyrä

~Jatta, päätoimittaja

SuperKesäKiiski

KesäKiiski viihtyy hellesäillä omissa unelmissaan. Tänään mietityttääkin yksi elämän ikuisimmista kysymyksistä – heti munan ja kanan olomassaolo-järjestyksen jälkeen (se oli muuten muna!): haluaisinko mieluummin lentää vai teleportata?

Lentäminen voi Suomen aurinkoisissa loskasäissä olla hieman likaista ja märkää puuhaa, eivätkä purevien pakkasten viimatkaan järin houkuttele. Toisaalta, lentäminen olisi kuitenkin teleporttausta hauskempaa tekemistä vapaa-ajalla. Eikä tulisi niin suurta houkutusta livahtaa luennolta huomaamattomasti toiseen todellisuuteen ihan fyysisessäkin muodossa ;)

Oli kyseessä mikä tahansa supervoima, Kiiski on kateellinen jokaiselle niitä omaavalle. Paitsi Teräsmiehelle toisen maailmansodan aikaan. Atomipommimyönteinen USA kun pisti kryptoniittivastaisen supermiehen tuhoamaan japanilaisten laivastoja. On siinäkin maailman pelastaja ja oiva esikuva lapsille. Mutta lienee niin, että propagandan nimissä kaikki on sallittua – jopa supersankareilta.

Pitäisiköhän Kiiskin alkaa ottaa mallia tästä viisaasta tavasta ohjailla ja aivopestä ihmisiä? Ehkä Tornion pilkkikisat loppuisivat eikä tarvitsisi enää väistellä niitä koukkuja herkullisine houkuttimineen.

Pilkkikisojen sijaan Tornio (ja kaikki muutkin pilkkikisoja harrastavat kaupungit) voisi kaivata jotain aivan uutta ja erilaista. Kulttuuria rakastavana Kiiski kaipaisi undergroundia, alternativea ja muita hienoja sanoja! Samaa pohtii tuonnempana myös KesäKiiskin kolumnisti, Juhani Kenttä, jonka kirjoituksia on aiemminkin nähty Vastarinnan Kiiskissä (ks. esim. huhtikuu 2010: http://www.vastarinnankiiski.com/nettilehti.html).

Vanhaauutta on KesäKiiskin horisontissa enemmänkin. Lähiaikoina tulee selviämään, löytääkö toukokuussa kylähulluutta uumoillut herra uudenlaisen kesän kulttuurin pääkallopaikalta, eli Turusta. Ah, kylttyyriä!

~Jatta, päätoimittaja

Uutta auringon alla: KesäKiiski

Ah, kesä! Suunnattomat helteet pienine ukkossadekuurokombinaatioineen ovat pitäneet mielen virkeänä ja kropan hikisenä. Auringon uv-syleilystä huolimatta tämä eväkäs kyllästyi pohjamudissa makoiluun, ja aiemmista vuosista poiketen Kiiski ilmestyy myöskin kesällä!

Tämän kesän kuumin saalis, KesäKiiski, tarjoaa lukijoilleen uuden ja erilaisen foorumin uiskennella vastavirtaan myös heinä-elokuun aikana. Tällä kertaa ei musteenraikasta ja kahisevaa lehteä ilmesty, sillä KesäKiiskin julkaisukanava on täysin internetin syvissä syövereissä. Reportaaseja, juttuja ja kolumneja ilmestyy tasaisin väliajoin. Pysy siis mukana!

Kiiskille ominaiseen tapaan aiheet vaeltavat laidasta laitaan – tällä kertaa jopa rapakon toiselta puolelta asti. Pienestä koostaan huolimatta Kiiski ui aina yli suuren Atlantinkin, kun tanssijatyttö Heidi pohtii maailmaa ja ilmiöitä suomalaisen näkökulmasta, yhdysvaltalaisten seassa. Mitä eroa on suomalaisilla ja yhdysvaltalaisilla? Onko Suomi todella niin hieno maa kuin väitetään? Heidi ei ole vain kesäKiiskiläinen vaan jatkaa kolumnointia tulevaisuudessakin.

KesäKiiskin jälkeen Kiiski aloittaa tuttuun tapaan lehtijulkaisut. Tämä sivu ei kuitenkaan katoa bittiavaruuteen vaan jatkaa toimintaansa jatkossakin. Jos KesäKiiski siis lämmitti sydäntä edes puoliksi yhtä paljon kuin helleaalto, niin kannattaa pysyä sivuston tasalla jatkossakin. Lämpöä tulee varmasti riittämään myös syksyn pimeinä iltoina ;) 

~Jatta, päätoimittaja