...Postin tuo Pate jokaisen luo.
On uskomatonta, kuinka lastenlaulut ja -rallatukset jäävät usein kymmeniksi vuosiksi aivojen suunnattoman muistikapasiteetin syövereihin ja palaavat soimaan korvissa mitä ihmeellisimpinä hetkinä. Musiikkimoguleiden tulisi ottaa lastenlaulujen tekijöistä mallia tehdessään isoja rahoja massamusiikillaan. Isot rahat voisivat olla entistä isompia (tässä nerokas idea nostaa euro takaisin valovoimaiseksi valuutaksi) – vai voiko joku väittää, ettei osaa Pikku Kakkosen postiosoitetta?
Samalla tavalla kuin Pikku Kakkosen osoiterallatus on jäänyt mieleen, moni lapsuuden tv-sarja ihmetyttää tänäkin päivänä. Miksi Postimies Pate tuli televisiosta aina lauantaisin tai sunnuntaisin? Eihän silloin tule postia!
Nostalgisuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei yksikään nykyisistä lastenohjelmista voita oman, kivikautisen aikani tarjontaa (tuo aika, jolloin televisioiden sisällä oli putki, ja kynä ja kasetti olivat lyömätön parivaljakko). Pyöreät pastellinväriset, hippomaiset otukset tiuhteine ja viuhteineen, pienet siniset sienissä eläjät, unohtamatta tietystikään koko eläinkunnan kirjoa, joka kettujen johdolla etsi uutta, parempaa maailmaa itselleen.
Vaikken ole asiantuntija, tuntuvat nykyiset lastenohjelmat aliarvioivan katsojansa. Koko maailma tuntuu aliarvioivan lapsia. Aikuisenakin pitäisi välillä päästä takaisin lapsenmaailmaan. Ehkä olisi aika unohtaa oopperajuhlat ja käväistä vauvoille tarkoitetussa teatterissa – erilaisen kulttuurispektaakkelin nimissä.
Tämän suuren suunnitelman nimissä toimii myös toimittajamme Markku Silvennoinen. Lähiaikoina KesäKiiskissä selviää, voiko korkeakulttuurista nauttia lapsenomaisesti, eli ilman valuuttaa.
~Jatta, päätoimittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti