Kesäloma alkoi silloin joskus kauan sitten. Ja niin kuin monella muullakin (etenkin opiskelijalla), allekirjoittaneen suuntana oli kotikaupunki vanhoine ystävineen ja tuttuine katuineen.
Miksi kesäinen maisemanvaihdos kiinnostaa aina niin paljon? Oli sitten opiskelija tai töissä käyvä veronmaksaja, loma-ajan muuttaminen tuntuu olevan kaikilla verissä. Muutto vanhempien helmoihin synnyinseuduille, kavereiden riesaksi sohvan nurkkaan, mökille puutalkoisiin tai Kanarian saarille aurinkoa palvomaan – jonnekin on lähdettävä.
Ei kuitenkaan tarvinnut mennä juurikaan yli kuukautta eteenpäin, kun koti-ikävän ensioireet tuntuivat; vuoropysäköinti raasti hermoja, kesätyöt estivät liiallisen huvittelun, eikä sänkykään ns. vieraassa asunnossa tuntunut tarpeeksi pehmeältä. Kotikaupunkia oli nähty jo parin vuosikymmenen verran, eivätkä asiat niin paljoa olleet muuttuneet. Tornion ilmaiset pysäköintimahdollisuudet, Haaparannan tarjonta systeemiyrityksineen, ja niinkin kliseinen asia kuin oma koti alkoivat painaa vaakakupissa yhä vain enemmän. Kuten muutkin asiaa pohtineet, myös minä aloin löytää Tornion viehättävyyden aivan uudella tavalla. Vastarinnan Kiiski voikin ylpeänä kutsua itseään torniolaiseksi – vaikkei kyllä kieltäytyisi, jos joku lahjoittaisi lomaosakkeen vaikkapa sieltä Kanarian saarten lämmöstä ;)
Kotiseuturomantiikka ei kuitenkaan sovi kaikille. Ja kun Heidin lämpöinen jumppavideo sai vielä kaipaamaan kesää, KesäKiiski harkitsee auringonpalvojan roolia jossain muualla kuin Torniossa. Pääsyynä se, että kylmän pohjolan aurinko ja lämpö ovat pitkiksi ajoiksi katoava luonnonvara. KesäKiiskin on siis pikkuhiljaa aika pakata tavarat ja suunnata Kambodzan helleaalloille. Jos ensi kesään mennessä polttavat hiekkarannat alkavat tympäännyttää, KesäKiiski saattaa kuin saattaakin palata vilvoittelemaan Perämeren aalloille – yhtä matkaa västäräkkien ja pääskysten kanssa.
Vaikka KesäKiiski poistuu ja antaa tilaa syksyn kylmille tuulille ja loskasäille, elämässä pitää olla jotain mitä odottaa – vaikka sitten villasukat jalassa ;) Vastarinnan Kiiski jatkaakin varpaiden lämmittelyä. Seuraavassa lehdessä on siis luvassa villasukkien kutomisvinkkejä?
Ei nyt sentään. Heidi ja Eero tullaan näkemään jatkossakin osana Kiiskin jokakuista elämää. Vaikka itse lehti ilmestyy harvemmin, ainakin näiden kahden kolumnistin tuotoksia päästään jatkossakin seuraamaan joka kuukausi.
Ai niin! Aiemmin pohdimme kielikukkasia. Paljastettakoon nyt, että jalopeura on leijona, kamelikurki on strutsi ja eniten hämmennystä osakseen saanut maamyyrä on tätä nykyä kontiainen.
Näiden sivistävien ja äärimmäisen hyödyllisten suomen kielen sanojen siivittämänä voidaan jatkaa tätä syksyä eteenpäin. KesäKiiski jättää hyvästit. Lokakuussa ilmestyy uusi ja upea Vastarinnan Kiiski -lehti! Ja tältä sivulta tulevat sitten löytymään Kiiskin kolumnistit, joilla kynä pysyy sukkapuikkoja paremmin kädessä ;)
~Jatta, päätoimittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti